Tanssitaanhan huomennakin –seminaari Tampereella 10.4.2015

Tanssitaanhan huomennakin –seminaari  

Tampereella 10.4.2015 klo 18 

Keskustelu jatkuu toukokuun loppuun facebookin Tanssitaanhan huomennakin? –ryhmässä. Tule mukaan juttelemaan!

Suomalainen seuratanssikulttuuri on maailmanlaajuisestikin katsottuna ainutlaatuista tanssilajien monipuolisuuden, tanssietiketin ja monen muun asian puolesta. Julkisuudessa on puhuttu viime aikoina paljon tanssilavakulttuurin laantumisesta ja mm. tanssimuusikot ovat esittäneet huolensa työpaikkojensa puolesta useammassa eri yhteydessä. Muutaman vuoden takainen yleisöryntäys tanssikursseille on tasaantunut ja osa tanssiseuroista ja –kouluistakin on ihmeissään uuden tilanteen keskellä. Sosiaaliset tanssitilanteet muuttuvat ajan mukana erilaisiksi ja tanssijoitakin puhututtaa moni ennestään itsestään selvä asia.

Tämän tyyppiset kentän kuulumiset innostivat Oulun ammattikorkeakoulun paritanssin suuntautumisvaihtoehdon opettajia järjestämään seuratanssin nykytilaa ja tulevaisuutta koskevan seminaarin. Ajankohdaksi valikoitui keväinen huhtikuun perjantai-ilta ja yhteistyökumppaniksi löytyi Tampereelta Pispalan Sottiisi ry. Illan emäntänä Oamkin puolesta toimi lehtori Anni Heikkinen.

Seminaarista on tarkoitus järjestää vuosittainen tapahtuma ja ensimmäisessä seminaarissa haluttiin saada mahdollisimman laaja kokonaiskuva kentän tilanteesta. Seminaarin alustajiksi kutsuttiin tanssikoulutuksen ja tanssinopetuksen edustajia, elävään tanssi-iltaan liittyvien tahojen edustajia, seuratanssia edustavien liittojen edustus sekä tanssintutkimuksen edustaja. Koska alustuksia oli illan aikana paljon, ei keskusteluissa tällä kertaa päästy vielä kovin syvälle, mutta mukana ollut lähes 30 henkinen osallistujajoukko sai varmasti hyvän kuvan siitä, miten seuratanssi näyttäytyy eri tahojen näkökulmasta vuonna 2015 ja mitkä asiat nousevat tärkeiksi tulevaisuuden kannalta.

Sekä illan alustuspuheenvuorojen että yleisökeskustelun pohjalta voi nostaa muutaman aiheen, jotka olivat esillä useampien alustajien puheenvuoroissa ja puhuttivat myös yleisökeskustelussa.

1)Yhteistyön merkitys eri toimijoiden kesken

  • jotta paritanssille saataisiin mahdollisimman positiivinen julkisuuskuva ja jotta esim. avustushanat voisivat joskus aueta, olisi tärkeää että kaikki koulutustahot ja eri liitot pyrkisivät viemään asioita eteenpäin yhteistyössä sen sijaan, että jokainen taho työskentelee omassa nurkassaan.

2) Suvaitsevaisuuden lisääminen tanssilavoille

  • tanssilavoista on tullut aktiiviharrastajille suorituspaikkoja ja niillä näkee selkeää kahtiajakoa aktiiviharrastajien ja ”tavallisten tallaajien” välillä. Tanssi-illan tulisi pystyä säilyttämään alkuperäinen tarkoituksensa toimia ihmisten kohtaamispaikkana, jossa pärjää ja jonne on tervetullut myös heikommalla tanssitaidolla.

3)) Muita illan aikana puhuttaneita aiheita olivat mm:

  • miesten vähyys tanssilavoilla versus miesten määrä tanssikursseilla
  • useammissa seuroissa ja kouluissa on nykyään se tilanne, että kurssilla on enemmän miehiä kuin naisia. Miten nämä miehet saadaan lavoille?
  • tanssilajien laaja kirjo tanssilavoilla
  • ennen pärjättiin vaihtoaskelella ja kynnys tansseihin lähtemiseen oli pienempi kuin nyt. Mikä olisi nykyaikainen helppo sisäänheittolaji?

Jokaisen puhujan alustus taltioitiin Oamkin arkistoihin ja olemme näiden taltiointien pohjalta koonneet luettavaksi tiivistelmän esityksistä.

TANSSIN KOULUTUKSEN JA KURSSITOIMINNAN NÄKÖKULMA

LIISA KONTTURI-PAASIKKO 

Liisa on toiminut tanssinopettajana kohta 30 vuoden ajan ja ollut mukana tanssin ammatillisessa koulutuksessa Oulussa koulutuksen perustamisesta saakka, vuodesta 1990. Lisäksi Liisa on toiminut sekä Suomen Seuratanssiliitto Susel ry:n että Suomen Tanssinopettajain liitto Stol ry:n kouluttajana.

Puheen sisältö tiivistettynä:

Liisa esitteli koulutukseen liittyvät seuraavat viralliset tahot.

  • Suomen Tanssinopettajain liitto Stol ry, joka on perustettu jo vuonna 1940 ja jonka jäseneksi haetaan suorittamalla taso 1 –tutkinto. Myöhemmin jäsen voi suorittaa taso 2 –tutkinnon. Liitolla ei ole omaa koulutusjärjestelmää, vaan hakija hankkii koulutuksen opiskelemalla jonkun liiton jäsenkoulun tai jäsenopettajan johdolla.
  • Suomen Seuratanssiliitto Susel ry, joka on ottanut haltuunsa yksityisen tahon aloittaman seuratanssinohjaajakoulutuksen 2000–luvun taitteessa. Liitolla on olemassa Perusohjaajakoulutukset tasot I ja II sekä Jatko-ohjaajan koulutus taso III. Liiton koulutus on muutostilassa.
  • Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutus, jossa opiskelija saa erittäin laajan osaamisen sekä seuratansseista että muista tanssilajeista ja niihin liittyvistä ilmiöistä.
  • Lisäksi seuratanssinopettajina toimii paljon entisiä tanssiharrastajia, joilla on kertynyt osaamista jollakin muulla tavalla kuin formaalissa koulutuksessa.

Kokaisessa koulutuksessa, jossa Liisa on jollakin tavalla kouluttajan uraansa ollut mukana, sisällössä käsitellään saman tyyppisiä asioita ja että käsittelyn tarkkuus ja fokusointi riippuu koulutuksen laajuudesta. Tärkeimmät käsiteltävät asiat eli ns. must know- asiat ovat: Tanssilajit ja –kuviot, kehoon ja kehonhuoltoon liittyvät asiat, tanssipedagogiikka, lajiin liittyvä musiikki, työelämätietous ja opetusharjoittelu. Lisäksi mukana on koulutuksen laajuudesta riippuen ns. good to know –asioita: Tanssitietous, tanssi ja hyvinvointi, näyttämötyö, tuotanto-osaaminen.

Liisa halusi nostaa keskustelun aiheiksi kaksi asiaa koulutustoimintaan liittyen:

1) Koulutustoiminnan suunta

  • Kentän tilanne on tällä hetkellä avoin ja nyt olisi mahdollisuus  vaikuttaa siihen, halutaanko asioita tehdä yhdessä vai pitäytyykö jokainen taho omassa leirissään ja pitää kiinni omasta kouluttautumisen tavastaan.
  • Yksi visio olisi se, että kentälle saataisiin luotua yhtenäinen koulutusjärjestelmä, oppimisen polku, joka mahdollistaisi ensin tavoitteellisen tanssiharrastuksen laadukkaassa opetuksessa ja sen jälkeen kouluttautumisen seuraohjaajakoulutusten ja Stolin koulutuksen kautta Oamkiin ja ammatilliseksi huippuosaajaksi. Tämä mahdollistuu vain, mikäli eri koulutusta järjestävät tahot ovat valmiita tekemään yhteistyötä.
  •  ” Mitä enemmän meillä on kuppikuntia, sitä enemmänon ”oikeaa ja väärää” ja sitä vaikeampi meidän on viedä kulttuuria yhteiseen suuntaan.

2) Kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen:

  • Tanssinopettajien ja –ohjaajien määrä ja laatu eivät tällä hetkellä kohtaa tarpeeksi hyvin kentän tarpeiden kanssa. Toimijat eivät löydä toisiaan ja näin oppilaat, jotka kenties haluaisivat esim. pitkäjänteistä ja tavoitteellista opetusta jäävät sitä ilman ja vastaavasti opettajat, joilla olisi kykyä tätä tarjota, eivät löydä itselleen oppilaita.
  • Toimijoiden on hyvä muistaa, että kolikossa on kaksi puolta:
    • Positiivista on se, että kentällä on ammatillisen koulutuksen myötä opettajia, joilla on vahva pedagoginen ja taidollinen osaaminen ja jotka pystyvät opettamaan pitkälläkin olevia oppilaita.
    • Positiivista on myös se, että  Suselin ohjaajakoulutusten myötä tanssiseurojen ja sitä myötä tanssiharrastajien määrä on kasvanut huikeasti eli harrastajia ja oppilaita pitäisi riittää kaikille opetusta tarjoaville tahoille.
    • Haasteita aiheuttaa se, että seuratanssikulttuurissa ei tällä hetkellä ole olemassa treenauskulttuuria. Oppilailla on luonnollisesti tarve harjoitella kursseilla opittuja taitoja jossain ja treenisalin puutteessa harjoittelu tapahtuu lavoilla, jossa olisi tarkoitus nauttia ja viettää sosiaalista tanssi-iltaa.
    • Toinen kolikon kääntöpuolella oleva asia on se, että ohjaajakoulutuksiin ei ole sisäänpääsyvaatimuksia ja niihin tulee ajoittain mukaan harrastajia, joiden oma tanssitaito on välttävä. Koulutuksen aikana tietoa tulee niin paljon, että kuva ohjaajan omasta osaamisesta voi hämärtyä ja ohjaaja voi tehdä hallaa tanssinopetuskulttuurille opettaessaan asioita, joita ei vielä itse ole sisäistänyt.

NIINA HUHTALA 

Niina on humppatyttö, joka suhtautuu intohimoisesti rakastamaansa lajiin ja siihen liittyviin ilmiöihin. Niinan yritys Suomen Media & Action Oy sai alkunsa halusta järjestää tanssikurssitoimintaa ja se on vuosien saatossa kehittynyt isoksi tapahtumatuottajatahoksi ja mainostoimistoksi.

Niina puhui alkuun kaikkia tanssiyrittäjiä yhdistävästä tekijästä: motivaatio kaikkeen tekemiseen ja kaikkiin ratkaisuihin on aina TANSSI ja se mitä suomalainen seuratanssi voi parhaimmillaan tarjota.

Tällä hetkellä tanssin ongelmat liittyvät enimmäkseen yleiseen taloudelliseen laskusuhdanteeseen, median antamaan puutteelliseen/olemattomaan kuvaan suomalaisesta seuratanssista sekä kentän toimijoiden kuppikuntaisuuteen ja yhteistyön puutteeseen.

Niina esitti puheenvuorossaan myös niitä keinoja, jotka hänen näkökulmastaan mahdollistavat sen, että huomennakin tanssitaan:

  • Avoin yhteistyö eri tahojen kesken
  • Mediaan vaikuttaminen
  • Nuorison herättely
  • tästä on hyvänä esimerkkin Antti Törmäsen ja Maria Tyysterin vetämä Nuoret tanssimaan –projekti.
  • Asiakkaiden asennekasvatus, avoimuus ja suvaitsevaisuus sekä opetukseen että koko tanssin kentälle.
  • tätä voidaan tehdä blogeissa, SuomiViihde–lehdessä, nettisivuilla, erilaisissa median haastatteluissa ja omalla käytöksellä —joka paikassa ja aina.
  • Hyväksytään se, että kentällä on erilaisia toimijoita ja yritetään yhdessä katsoa isoa kuvaa.
  • Positiivinen asenne tarttuu!
  • Yhteistyö, yhteistyö, yhteistyö.

ELÄVÄÄN TANSSI-ILTAAN LIITTYVIEN TAHOJEN NÄKÖKULMA: 

SARI HEIKKILÄ

Sari on tamperelainen tanssinharrastaja, joka on kulkenut aktiivisesti lavoilla 1990–luvun alusta lähtien. Kipinä tanssimiseen lähti tanssiravintoloista ja sen kautta tuli kiinnostus lähteä lavoille kokeilemaan taitojaan. Sari oli pitkään ns. luomutanssija, kursseilla hän on käynyt vuodesta 2005 lähtien.

Puheen sisältö tiivistettynä:

Sari kertoi näkemyksestään tanssikulttuurin muutoksesta 1990–luvulta tähän päivään ja toi esille tämän päivän lavatanssikulttuuriin liittyviä asioita. Hän totesi, että suurin muutos on tapahtunut tanssilajien määrässä. 1990–luvulla tansseissa tanssittiin pääosin ns. Perinteisiä suomalaisia lavatansseja: foksi, valssi, humppa, jenkka, polkka. 2000–luvun puolella ns. Kädenalitanssit tulivat mukaan tanssikuvioihin ja lajivalikoima laajeni muutenkin kattamaan pitkän listan tanssilajeja: foksi, valssi, hidas valssi, tango, humppa, jenkka, polkka, masurkka, fusku, bugg, jive, cha cha, rumba, salsa, slovarit. Lisäksi lavoilla on nykyään nähtävillä myös:boogie woogie, lindy hop, west coast swing, samba. Blues, wanha tango, argentiinalainen tango eli lajivalikoima ja myös soitettava musiikki on monipuolistunut huomattavasti.

Valtava lajivalikoima on houkutellut ihmisiä käymään kursseilla ja kurssitoiminta on tuonut mukanaan lavoille tanssijoita, jotka luonnollisesti haluavat tanssia kursseilla oppimiaan lajeja. Tämä on aiheuttanut lavoille kaksijakoisen tilanteen:

PLUSSAT:

  • ilta on monipuolinen ja siellä saa tanssia paljon erilaisia lajeja
  • mukaan on tullut paljon nuoria
  • tanssiseurojen toiminta on aktiivista ja vireää ja harrastajia tulee sitä kautta lisää

MIINUKSET:

  • luomutanssijat ovat tehneet joukkopaon niiltä lavoilta, joilla aktiivitanssijat käyvät
  • tanssi-iltaan on tullut uutena piirteenä mukaan suorittamisen tarve ja tanssin ilo tuntuu katoavan sekä itseltä että muilta.

Sarin ajatuksia siitä, mitä asioita voitaisiin kehittää:

  • Solistien määrä on vähentynyt valtalavoilla ja tämä on saanut aikaan sen, että ns. tavallinen kansa ei lähde lavoille. Toivottaisiin siis myös tanssijoiden suosimille lavoille vaihteluksi suuren yleisön tuntemia solisteja  — ehkä tällä ratkaisulla saataisiin luomutanssijat takaisin lavoille.
  • Ns. matalan kynnyksen tanssipaikkoja on enää äärimmäisen vähän ja ne vähenevät entisestään kun tanssiravintolat lopettavat toinen toisensa jälkeen. Näissä paikoissa kynnys kokeilla tanssimista on matalampi kuin tanssilavoilla.
  • Sekä 1990-luvulla että edelleen vuonna 2015 miespuolisten tanssijoiden määrä on yksi suurimmista haaste tanssipaikoilla ja Sari heittikin ilmoille haasteen, jonka puitteissa jokainen taho voisi miettiä, miten tähän haasteeseen voitaisiin vastata.

REIJO PYNNÖNEN

Reijo on pyörittänyt Syvälahden tanssilavaa Kangasniemellä 38 vuoden ajan. Hän on järjestänyt näiden vuosien aikana lähes 900 tanssit, joiden yhteenlaskettu kävijämäärä on n. 500 000 ihmistä.

Puheen sisältö tiivistettynä:

Reijo aloitti puheenvuoronsa toteamalla, että tanssilavat ovat aina olleet pariutumisen kenttä ja että mm. Tommy Taberman on kertonut Tanssiviihdelehdessä vuonna 2008, että Suomessa olisi puolet vähemmän ihmisiä ilman tanssilavoja.

Tanssilavat olivat aikaisemmin lähes ainoa kokoontumispaikka ja niitä oli paljon. Nyt tanssipaikat (sekä lavat että ravintolat) ovat vähentyneet huomattavasti. Lähes jokaisessa asutuskeskuksessa on nykyään tanssiseura tai –klubi, jossa järjestetään kurssitoimintaa.

Varsinaisia muutoksia tanssilavan pyörittämisessä ja tanssi-illan tunnelmassa ovat seuraavat:

  • Tanssilavamatkailu on lisääntynyt viime vuosina. Aktiiviset harrastajat matkustavat kaukaakin lavoille.
  • Tanssijoiden pukeutuminen on muuttunut vapaammaksi. Ennen tanssimaan lähdettiin puku+solmio –tyylisesti, nyt pukeutuminen on vapaata ja rentoa ja ihmisillä on erikseen tanssiharrastusta varten hankittuja asuja ja kenkiä.
  • Ennen tansseissa oli vain miesten haku, nykyisin myös naiset hakevat.
  • Huvi-ilmoittelu ja markkinointi on monipuolistunut netin ja sosiaalisen median myötä.
  • Tanssiorkesterien varaukset täytyy nykyään tehdä hyvissä ajoin, sopimukset tehdään 1,5-2 vuotta ennen varsinaista keikkaa
  • Orkesterien soittoajat ovat lyhentyneet, mutta palkkiot ovat nousseet
  • Tanssipaikoilla oheispalvelut ovat lisääntyneet ja monipuolistuneet: pubit, kahviot, grillit jne.
  • Henkilökunta on lähes kokonaan koulutettua. Paikalta täytyy löytyä järjestyksenvalvontaan, anniskeluun, ensiapuun, paloturvallisuuteen ja asiakaspalveluun perehtyneet henkilöt
  • Tanssipaikan kokonaisvaltainen pyörittäminen on nykyään ympärivuotista ja vaatii lavaisännnältä ammattimaista otetta.

LASSE PAASIKKO

Lasse on soittanut ensimmäisen tanssikeikkansa vuonna 1975. Hän on yksi Finlanders–orkesterin perustajajäsenistä ja soittaa siinä kosketinsoittimia ja haitaria. Lisäksi Lasse on toiminut tanssimusiikkikouluttajana Suselin, Stolin ja Oamkin ohjaaja- ja opettajakoulutuksissa.  Lassella on myös omakohtaista kokemusta tanssinharrastamisesta.

Puheenvuoron sisältö tiivistettynä:

Ainutlaatuinen suomalainen paritanssikulttuuri

  • Ihmiset kokoontuvat lavalle tapaamaan toisiaan, tanssijärjestäjä ja esiintyjä luovat puitteet tälle tapaamiselle. Jokaisessa tanssi-illassa on mukana eri intressiryhmien edustajia: tanssijat, kuuntelijat (fanit), tunnelmassa muuten mukana olevat.
  • Tanssilavoilla parinmuodostus on ollut yksi tärkeä kantava voima ja  VÄLTTÄVÄ tanssitaito on mahdollistanut etiketin mukaisen mahdollisuuden seurustella ja koskettaa vastakkaista sukupuolta. Tämä on toiminut sekä ravintola- että lavamiljöössä.

Muutos

  • Lisääntyneet vapaa-ajanviettomahdollisuudet ovat vähentäneet tanssi-iltamien suosiota.
  • Ravintolakulttuuri on muuttunut. Tanssiravintolat ovat kadonneet ja tilalle on tullut pubeja ja muita seurustelupaikkoja. Pienet tanssilavat ovat lopettaneet tai vähentäneet toimintansa ja vastaavasti suuremmat huvikeskukset (anniskeluoikeudet) ovat lisääntyneet.
  • Tanssi-iltojen järjestäjätaho on ammattimaistunut ja kentällä on isojakin konserneja.
  • Tanssin koulutuksen ja kurssitoiminnan myötä tanssikäyttäytyminen on muuttunut käytöstapoihin kuuluvasta osa-alueesta lähes urheilusuoritukseen verrattavaksi harrastukseksi. Tanssitaidon ja osaamisen korostaminen on valitettavan monella noussut pääasiaksi. Tanssikurssitoiminta valtaa alaa myös sosiaalisen kanssakäymisen roolissa ja korvaa osittain huvitilaisuuksissa (lavatanssit) käymistä. Lavoilla on havaittavissa vastakkainasettelua: tanssinharrastajat >< tavalliset tallaajat.

Tanssimuusikon tulevaisuuden näkymät:

Taustaa:

  • Lassen ammatinvalinta on tapahtunut 1970–luvulla, jolloin tanssimuusikolla oli valtavasti töitä. Keikkabändejä oli paljon, ravintolat palkkasivat muusikoita pitemmiksikin ajanjaksoiksi, tv ja radio työllistivät tanssimuusikoita. Perinteinen iskelmämusiikki oli suosiossa ja genren äänitteitä (LP, C-kasetti) myytiin ennätyksellisesti.

Muutos:

  • Tanssiravintolat ovat lähes kokonaan kadonneet. Tanssimuusikoita työllistävät nyt lavojen lisäksi Lapin matkailukeskukset ja laivat.
  • Tanssilavat ovat vähentyneet ja yleisörakenne niillä on muuttunut.
  • TV-työt ovat loppuneet
  • Ammattimaiset tanssiorkesterit ovat vähentyneet ja tanssimuusikot voi nähdä ”uhanalaiseksi lajiksi”.
  • Iskelmä–sana on uudelleen määritelty radioasemien toimesta, popparit ja rokkarit on otettu mukaan tähän genreen. Perinteisen iskelmän tarjontaa on vähennetty radikaalisti tv-kanavilla, kaupallisilla radiokanavilla sekä Ylellä. Tämä ei ole suhteessa väestökantaan.
  • Musiikkialan yleinen muutos on se, että levyjen myynti on vähentynyt ja ihmiset kuuntelevat musiikkia suoratoistokanavilta ja kopioivat sitä laittomasti itselleen. Kaikki pitäisi saada ilmaiseksi, josta on esimerkkinä esim. bändikaraoket, jotka korvaavat ostetun ammattimaisen keikkabändin.
  • Kuka haluaa enää tehdä äänitteitä, jos työstä ei saa korvausta?

Yhtenä tulevaisuuden visiona Lasse otti esille suurten ikäluokkien eläköitymisen ja tarjonnan lisäämisen heille. Väestöstämme 25% kuuluu tähän ikäluokkaan, heillä on vapaa-aikaa ja he ovat taloudellisesti hyvässä asemassa ja ennen kaikkea tällä ikäluokalla on vielä omakohtaista ymmärrystä perinteisestä tanssikulttuurista. Heille voisi järjestää enenevässä määrin toimintaa: päivätansseja, tanssikursseja jne.

Muita tulevaisuuden toiveita:

  • kaikkien mukanaolevien tahojen toimesta tapahtuva, ainutkertaisen paritanssikulttuurin merkityksen vaaliminen koko kansan vapaa-ajanviettotapana.
  • Koulutuksessa / kurssituksessa on korostettava enemmän myös perinteisiä arvoja: toisten huomioimista yleisen viihtyvyyden vuoksi, sallivuutta ja etikettiä.

SEURATANSSIA EDUSTAVIEN LIITTOJEN PUHEENVUOROT: 

VELI-MATTI KEIKKALA

Suomen Tanssinopettajain Liitto Stol ry. Veli-matti on ollut Stolin hallituksen jäsenenä vuodesta 2008, varapuheenjohtaja vuodesta 2011. Seuratanssijaoksen puheenjohtajana vuodesta 2010. Hän on diplomitanssinopettaja ja toimii yrittäjänä Suomessa ja Virossa.

Puheenvuoron sisältö tiivistettynä:

Veli-Matti aloitti puheenvuoronsa kertomalla Stolin toiminnasta:

  • Liitossa toimii kaksi eri jaosta: tanssiurheilujaos ja seuratanssijaos. Yleishallinnon hoitaa liiton hallitus. Liiton opettajat ovat hankkineet osaamisensa hyvin erilaisia reittejä. Seuratanssijaoksen opettajista osa toimii päätoimisina ja osa sivutoimisina, osa ammatinharjoittajina, osa on töissä opistoissa tms. Tanssikouluyrittäjät on liitossa tällä hetkellä laajeneva ryhmä.  Liitossa on myös opettajia, jotka ovat erikoistuneet iäkkäämpien opettamiseen.
  • Stol suuntaa toimintaansa ja yhteistyötä myös ulkomaille; Eestin liiton kanssa on olemassa toimivaa koulutusyhteistyötä. Lisäksi osa tanssikouluyrittäjistä on siirtänyt toimintansa Eestin puolelle, koska pienyrittäjän asema Suomessa on erittäin haastava.
  • Seuratanssijaoksessa on sekä miehiä että naisia: Jari Aaltonen, Liisa Kontturi-Paasikko, Juhani Kuosmanen, Katri Wikman, Johanna Pakonen. Jaoksessa on edustettuna sekä pitkän uran tehneitä että tuoreita opettajia, sekä Suomea kiertäviä että omaa tanssikoulua pyörittäviä opettajia eli jaokseen on pyritty saamaan mahdollisimman laaja-alainen näkemys.

Seuratanssijaos on huolissaan kentän tilanteesta opettajavalintojen ja opettajien metodien suhteen. Oppilaat samaistuvat omaan opettajaansa ja tämän myötä seuratanssijaoksella on huolena se, että seuratanssikentällä toimivien opettajien tulee olla tarkkana siitä, että opetus säilyy seuratanssinomaisena. Liitto tekee paljon töitä tämän eteen mm. kouluttamalla jäsenistöään säännöllisesti.

Lopuksi Veli-Matti korosti liiton valmiutta yhteistyöhön mm. Suselin kanssa. Stol on ehdottanut Suselille yhteistyötä, mutta ei ole vielä saanut asiaan vastausta. Tanssinopettajien koulutusputki on ainoa keino pelastaa tilanne. Tällä hetkellä koulutuskentällä on paljon erilaisilla linjoilla toimivia tahoja, joiden liitto toivoo aloittavan tiiviin yhteistyön. Yhteistyö antaisi paritanssille paremmat mahdollisuudet mm. saada  valtion rahoitusta. Jos Stol joutuu lähtemään ohjaajakoulutukseen yksin, se joutuu tekemään sen omalla rahoituksella. Päätös on kuitenkin jo tehty esim. tutkintoihin valmistavan kuviomateriaalin videointiin eli joka tapauksessa juna kulkee. Stol olisi mieluummin mukana tekemässä asiaa yhteistyössä muiden tahojen kanssa.

MATTI MUSTAJÄRVI

Suomen Seuratanssiliitto Susel, puheenjohtaja

Matti on toiminut Suselin hallinnossa mukana vuodesta 2006. Hän on myös ollut perustamassa Turkuun Sekahaku-nimistä tanssiseuraa ja toimii sen puheenjohtajana.

Puheenvuoron sisältö tiivistettynä:

Matti vastasi ensimmäiseksi Veli-Matin vetoomukseen yhteistyötä liittojen välillä ja totesi, että sitä ei ole kokonaan haudattu, mutta liitto kokee, että tänä päivänä sillä ei ole valmiutta siihen lähteä.  Stol on ammattijärjestö ja Susel on tanssiseurojen kattojärjestö eli lähtökohdat toiminnalle ja koulutuksen järjestämiselle ovat kovin erilaiset.

Matti palasi hetkeksi omaan tanssihistoriaansa ja totesi, että monien muiden tapaan hän on opetellut oman tanssitaitonsa oman kylänsä isossa pirtissä. Maailma on muuttunut, ja muutoksen myötä on tullut lukuisia erilaisia mahdollisuuksia aloittaa tanssiharrastus.  Tanssi liikuntamuotona kilpailee suuren yleisön vapaa-ajasta yhtenä pienenä lajina ja tämä on iso yksi kentän isoista haasteista. Onneksi seuratanssilla on laaja tarjonta ja ihmiset voivat ainakin isoilla paikkakunnilla valita itselleen sopivan paikan ja tavan harrastamiseen.

Suomen Seuratanssiliitto on perustettu 2.12.1996 kolmen seuran toimesta, tällä hetkellä seuroja on 54 ja jäseniä n. 15 000. Seurat ovat hyvin erilaisia sekä kooltaan että toiminnoiltaan ja liitto kattojärjestönä pyrkii toimimaan seurojensa edunvalvojana, auttamaan uusien seurojen perustamisessa ja kouluttamaan seuroihin ohjaajia.

Suselin ohjaajakoulutus on uudistumassa ja siitä tulee tietoa nettisivuille lähipäivin. Uudistetun koulutusohjelman avulla pyritään kouluttamaan seuroihin perustason ohjaajia, jotka osa-aikaisesti ohjaustyötä tekemällä, riittävällä tietomäärällä pystyvät antamaan ihmisille matalan kynnykse tanssinharrastamisen aloittamiseen.  Lisäksi liitto pyrkii auttamaan liittojen taloushallintoa, tuottaa edullisen teosto- ja gramexsopimuksen, ottaa seuroille vastuuvakuutuksen.

Seuratoiminta on tärkeää, koska vahva ja vireä yhdistystoiminta on osa pohjoismaista hyvinvointivaltiota.  Seurat Suomen Seuratanssiliitto Susel ry:n sisällä ovat hyvin erilaisia ja toimintatavat ovat moninaisia. Kaikki seurat tarjoavat jäsenilleen mahdollisuuden tanssia ja toisaalta ne tarjoavat merkitykselliseen tekemiseen,  mahdollisuuden vapaaehtoistoimintaan. Jäsenet toimivat seuran eri toiminnoissa mukana talkoohengessä, esim. Sekahaulla on kirjoilla 130 vapaaehtoista, joista n. 80 on mukana aktiivisessa toiminnassa viikottain.

Matti palasi puheenvuoronsa lopuksi vielä illan teemaan: Tanssitaanko huomennakin?  Hänen mukaansa tanssitaan! Meidän on hyväksyttävä se, että jokaisessa ryhmässä on olemassa ihmisiä, jotka eri tavoin aiheuttavat asiaan hankaluuksia, esim. toimimalla lavoilla vasten yhteisiä sääntöjä —emme saa antaa tämän olla esteenä lajin kehittymiselle.  Suurella yleisöllä on kuitenkin tällä hetkellä erittäin hyvät mahdollisuudet tarttua harrastukseen ,tarjonta on erittäin monipuolista ja jokaiselle löytyy taatusti sopiva tapa tanssia.

TANSSINTUTKIMUKSEN NÄKÖKULMA

PETRI HOPPU

Tanssintutkija. Petri on tehnyt tohtorin väitöskirjansa aiheesta Symbolien ja sanattomuuden tanssi. Menuetti Suomessa 1700–luvulta nykyaikaan. Petri on toiminut arvioijana kaikissa paritanssin ammatillisen koulutuksen aikana tehdyissä opinnäytetöissä.

Puheen sisältö tiivistettynä:

Petri valotti puheenvuoronsa aluksi tanssintutkimuksen olemusta:

  • Tanssintutkimus on aina kosketuksissa käytäntöön, teoretisointi ei tarkoita käytännöstä luopumista vaan sen uudella tavalla ymmärtämistä ja selittämistä
  • Tanssintutkijoilla on useimmiten tanssitausta
  • Tanssintutkimus on haastavaa vuorovaikutusta kokemusten, hiljaisen tiedon ja tieteellisen ilmaisun välillä.

Tanssintutkimuksessa voidaan erottaa kolme eri tyyppiä:

1) Historian tutkimus

  • Uusi historiantutkimus ei etsi absoluuttista totuutta, vaan se on historiaa tarinoina ja näkökulmina
  • Paritanssin osalta on tutkittu enemmän ns. suuria tarinoita: menuetti, valssi, tango, 20-luvun dance craze. Pienemmät tarinat kaipaavat enemmän tutkimusta, esim. nuorisoseurojen lava, nilkkuhumppa. Myös tanssinhistoriankirjoituksen historiaa eli tarinoiden tarinoita tutkitaan.
  • Tanssinhistorian tutkimuksessa tulee muistaa, että kaikki tarinankerronta ei ole samanarvoista (lähdekriittisyys)

2) Kokemuksen tutkimus

  • Tanssin kokemuksellisuutta tutkittaessa teemoina voivat olla esim. tanssin ruumiillisuus, fenomenologinen tutkimus, paritanssin ruumiillinen kokemus: miksi 1+1 on jotain muuta kuin 2?

3) Kriittinen tutkimus

  • Tämä tutkimuksen suunta on tanssin kulttuuritutkimusta / yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Siinä huomio kohdistuu tanssin eri osa-alueiden rakenteisiin, diskursseihin, vallankäyttöön, rakenteelliseen väkivaltaan.
  • Huomion arvoista ja pohdittavaa on se, että tieto on valtaa. Kenen tiedosta tässä puhutaan?

Petri korosti puheenvuorossaan, miksi tanssintutkimus on tärkeää ja mitä hyötyä siitä on:

  • Tanssintutkimuksen avulla voidaan osoittaa, että tanssi on kokemuksia, tunteita, ihmissuhteita, kilpailua ja bisnestä: kaikkea sitä mikä elämään sisältyy.
  • Tanssin osalta on paljon sellaista ei tiedostettua  ruumiillista tietoa, joka on mukana inhimillisessä todellisuudessa. Tätä voidaan tutkimuksen avulla todentaa ja tuoda julki.
  • Tanssintutkimuksen päämääränä on palvella tanssin kenttää eri tavoin, myös laajentamalla tanssin merkitysten ymmärtämistä kulttuurissa ja yhteiskunnassa

Ilman tieteellistä statusta paritanssilla ei ole mahdollisuutta saavuttaa päättäjien arvostusta. Tämän saaminen vaatii vielä paljon työtä, mutta jokainen huolella tehty opinnäytetyö ja muu tieteellisesti toteutettu tutkimus on yksi pieni askel eteenpäin tämän päämäärän saavuttamiseksi. Tällä hetkellä paritanssin tutkimuksen yksi haaste on se, että jokainen joka tutkimustyötä tekee, joutuu aloittamaan sen alusta eli tekemään ns. perustutkimusta kun niillä aloilla, joilla on pidempi historia tutkimuksen parissa, tehdään jo jatkotutkimuksia, jotka pohjautuvat aiemmin tehtyyn perustutkimukseen.

 

IMG_5371 kuva 6 IMG_5373 kuva 3Ylemmässä kuvassa Matti Mustajärvi, Niina Huhtala, Petri Hoppu. Alemman kuvan alustajat Veli-Matti Keikkala, Sari Heikkilä, Reijo Pynnönen, Lasse Paasikko ja Liisa Kontturi-Paasikko. Oikealla seisomassa illan emäntä Anni Heikkinen.

Oamkin tanssinopettajakoulutus kiittää lämpimästi sekä upeita puhujia että aktiivisesti osallistunutta seminaariväkeä. Ensi vuonna tavataan!

 

 

2 vastausta artikkeliin “Tanssitaanhan huomennakin –seminaari Tampereella 10.4.2015

  1. 1)Yhteistyön merkitys eri toimijoiden kesken
    jotta paritanssille saataisiin mahdollisimman positiivinen julkisuuskuva ja jotta esim. avustushanat voisivat joskus aueta, olisi tärkeää että kaikki koulutustahot ja eri liitot pyrkisivät viemään asioita eteenpäin yhteistyössä sen sijaan, että jokainen taho työskentelee omassa nurkassaan.
    > seuratanssin puolella tässä on SUSEL avainasemassa. Heidän pitäisi muuttaa toimintatapoja kohti yhteistä ponnistusta.
    Kuuluvatko jäsenseurat liikunta- vaiko kulttuuritoimen piiriin, kun anotaan avustusta tapahtuma ja seuratoimintaan?

    2) Suvaitsevaisuuden lisääminen tanssilavoille
    tanssilavoista on tullut aktiiviharrastajille suorituspaikkoja ja niillä näkee selkeää kahtiajakoa aktiiviharrastajien ja ”tavallisten tallaajien” välillä. Tanssi-illan tulisi pystyä säilyttämään alkuperäinen tarkoituksensa toimia ihmisten kohtaamispaikkana, jossa pärjää ja jonne on tervetullut myös heikommalla tanssitaidolla.
    > tanssijoita on joka lähtöön, unohdetaan se kahtiajako, olkaamme kadehtimatta osaavampia ja annettakoon tilaa vähemmän tanssineille.

    3)) Muita illan aikana puhuttaneita aiheita olivat mm:
    miesten vähyys tanssilavoilla versus miesten määrä tanssikursseilla
    > miehiä kohtaan on lisätty paineita, kaikkihan on viennin syytä, jos menee huonosti.

    useammissa seuroissa ja kouluissa on nykyään se tilanne, että kurssilla on enemmän miehiä kuin naisia. Miten nämä miehet saadaan lavoille?
    > miehien on osaattava enemmän kuin naisten. Siitä on monia selvityksiä ja tulos on sama. Mieheltä voi mennä tietyn tason oppiminen 7 vuotta, kun taas naiset voi sen omaksua 2 vuodessa. Näin olen kuullut sanottavan.

    tanssilajien laaja kirjo tanssilavoilla
    > tanssilajien monipuolisuus on rikkautta. Näkee jo monen tanssilajin sovellutusta erilaiseen musiikkiin, pidän sitä hyvänä asiana.

    ennen pärjättiin vaihtoaskelella ja kynnys tansseihin lähtemiseen oli pienempi kuin nyt. Mikä olisi nykyaikainen helppo sisäänheittolaji?
    > Sisäänheittolaji voisi olla foksista kehkeytynyt fusku, joka käy samaan musiikkiin.

    > 2) Kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen:
    >
    > Tanssinopettajien ja –ohjaajien määrä ja laatu eivät tällä hetkellä kohtaa tarpeeksi hyvin kentän tarpeiden kanssa. Toimijat eivät löydä toisiaan ja näin oppilaat, jotka kenties haluaisivat esim. pitkäjänteistä ja tavoitteellista opetusta jäävät sitä ilman ja vastaavasti opettajat, joilla olisi kykyä tätä tarjota, eivät löydä itselleen oppilaita.
    > > tässä osin vaikuttaa sekin, että jotkut tanssiseurat ovat avainasemassa tanssikuvan muodostamisessa. Heillä on taustalla ajatukset ”siitä oikeasta” joka pitää kiinni siitä mitä opetetaan. Pitäisikö tanssiseurojen hallituksen jäsenten, jotka koulutuksesta päättävät, ottaa erityisasemaan ja tarjota heille tanssin tietopaketti jollain tavalla.
    > >haittana näen myös sen, että koululaisten liikuntatuntia ei voi korvata jollain tanssiliikunnan muodolla, seurojen taikka tanssikoulujen tarjoamana palveluna. Tässä lienee paljon vaikutusta liikunnanopettajan asenteesta ja mieltymyksestä ja onko peruskouluissa mitään ohjeistusta tälle mahdollisuudelle?
    >
    > Toimijoiden on hyvä muistaa, että kolikossa on kaksi puolta:
    > Positiivista on se, että kentällä on ammatillisen koulutuksen myötä opettajia, joilla on vahva pedagoginen ja taidollinen osaaminen ja jotka pystyvät opettamaan pitkälläkin olevia oppilaita.
    > > haittana näen sen, että tykätään tietystä tanssinopettajasta enempi henkilönä kuin opettajana ja että ei tutustuta muihin opettajiin. Tätä olen havainnut, kuinka mieli muuttuu hyvästä opettajasta kun tutustutaan muihinkin 🙂 Seuroille erityisesti painottaisin tanssinopettajien vaihtamista tai järjestämällä juttuja muilla opettajilla.
    > Positiivista on myös se, että Suselin ohjaajakoulutusten myötä tanssiseurojen ja sitä myötä tanssiharrastajien määrä on kasvanut huikeasti eli harrastajia ja oppilaita pitäisi riittää kaikille opetusta tarjoaville tahoille.
    > > kynnys tanssin opetteluun tanssikouluissa on yhä olemassa. Moni jää haikailemaan eikä saa itseään liikkeelle. Olisin valmis kauppaamaan tanssiliikuntaa liikuntana. Jos se saisi liikkeelle.
    > Haasteita aiheuttaa se, että seuratanssikulttuurissa ei tällä hetkellä ole olemassa treenauskulttuuria. Oppilailla on luonnollisesti tarve harjoitella kursseilla opittuja taitoja jossain ja treenisalin puutteessa harjoittelu tapahtuu lavoilla, jossa olisi tarkoitus nauttia ja viettää sosiaalista tanssi-iltaa.
    > > jos on hankkinut hyvän tanssitaidon, niin sitä katsotaan ”alta kulmien” Kuinka paljon joutuu tanssimaan ns. madallettulla taidolla, se on vain totta. Toinen ryhmä on ne juuri tanssin oppineet, joilla taita ei riitä haluamaansa tanssiin, mutta vähemmän mielyttävällä tavalla. Jos tanssitreeniä ajatellaan, niin niistäkään ei saa tulla kuppikuntia. Tätä tapahtuu siellä missä treenataan.
    > Toinen kolikon kääntöpuolella oleva asia on se, että ohjaajakoulutuksiin ei ole sisäänpääsyvaatimuksia ja niihin tulee ajoittain mukaan harrastajia, joiden oma tanssitaito on välttävä. Koulutuksen aikana tietoa tulee niin paljon, että kuva ohjaajan omasta osaamisesta voi hämärtyä ja ohjaaja voi tehdä hallaa tanssinopetuskulttuurille opettaessaan asioita, joita ei vielä itse ole sisäistänyt.
    > > tähän voi käyttää sanontaa, mitä enemmän tiedät ja osaat, sitä enemmän on lisää opittavaa. Jollain tasolla ei tiedosteta, missä mennään.

    SARI HEIKKILÄ
    Valtava lajivalikoima on houkutellut ihmisiä käymään kursseilla ja kurssitoiminta on tuonut mukanaan lavoille tanssijoita, jotka luonnollisesti haluavat tanssia kursseilla oppimiaan lajeja. Tämä on aiheuttanut lavoille kaksijakoisen tilanteen:

    PLUSSAT:

    ilta on monipuolinen ja siellä saa tanssia paljon erilaisia lajeja
    mukaan on tullut paljon nuoria
    tanssiseurojen toiminta on aktiivista ja vireää ja harrastajia tulee sitä kautta lisää

    MIINUKSET:

    luomutanssijat ovat tehneet joukkopaon niiltä lavoilta, joilla aktiivitanssijat käyvät
    > kannattaa huomata, että luomutanssijat vähenevät joka tapauksessa. Luomutanssija on sana, jolla on paljon yliarvoa. Onhan se tapa ilmaista itseään ”muita parempana”. Heidät on jokin taho kuitenkin opettanut. Toisaalta kaikki tanssit on vain hyväksi.
    tanssi-iltaan on tullut uutena piirteenä mukaan suorittamisen tarve ja tanssin ilo tuntuu katoavan sekä itseltä että muilta.
    > suorittamisen tarvetta en pitäisi ongelmana. Oikeastaan sellaista en ole nähnyt, jokainen saa tanssia tavallaan.

    Sarin ajatuksia siitä, mitä asioita voitaisiin kehittää:

    Solistien määrä on vähentynyt valtalavoilla ja tämä on saanut aikaan sen, että ns. tavallinen kansa ei lähde lavoille. Toivottaisiin siis myös tanssijoiden suosimille lavoille vaihteluksi suuren yleisön tuntemia solisteja — ehkä tällä ratkaisulla saataisiin luomutanssijat takaisin lavoille.
    > solistien vähentyminen? En edes huomaa tuota tapahtuneen. Jos halutaan kuulla arvokkaita solisteja, niin erilaiset konsertit ovat juuri tätä varten. Ymmärrän erittäin hyvin, ettei pienelle tanssilpun hinnalla voi kaikkea saada.
    Ns. matalan kynnyksen tanssipaikkoja on enää äärimmäisen vähän ja ne vähenevät entisestään kun tanssiravintolat lopettavat toinen toisensa jälkeen. Näissä paikoissa kynnys kokeilla tanssimista on matalampi kuin tanssilavoilla.
    > matalan kynnyksen tanssipaikkoja? Kaikki ovat edullisia ja päihteettömiä paikkoja joihin on aina helppo mennä. Tanssin kokeileminen tanssiravintolassa? Empä tekisi niin.

    Sekä 1990-luvulla että edelleen vuonna 2015 miespuolisten tanssijoiden määrä on yksi suurimmista haaste tanssipaikoilla ja Sari heittikin ilmoille haasteen, jonka puitteissa jokainen taho voisi miettiä, miten tähän haasteeseen voitaisiin vastata.
    > miehen arvostus tanssijana ei ole lähellekään sitä luokkaa mitä se on ollut. Vaatimukset miehen tanssitaidosta ovat ylimitoitetut. Olen kysynyt miesten osaa opettelevilta naisilta miltä tuntuu olla miehen osassa. He ovat sanoneet sen olevan todella vaikeaa ja ovat sen vuoksi alkaneet arvostamaan miehen tanssitaitoa ihan toisella tavalla.

    REIJO PYNNÖNEN
    Tanssilavat olivat aikaisemmin lähes ainoa kokoontumispaikka ja niitä oli paljon. Nyt tanssipaikat (sekä lavat että ravintolat) ovat vähentyneet huomattavasti. Lähes jokaisessa asutuskeskuksessa on nykyään tanssiseura tai –klubi, jossa järjestetään kurssitoimintaa.
    > olemme sirtyneet opistelija-aikakauteen, jossa myös tanssia opetellaan. En näe siitä mitään pahaa, ajassa mennään.

    Varsinaisia muutoksia tanssilavan pyörittämisessä ja tanssi-illan tunnelmassa ovat seuraavat:

    Tanssilavamatkailu on lisääntynyt viime vuosina. Aktiiviset harrastajat matkustavat kaukaakin lavoille.
    > on hyvä asia, että ihmiset voivat tutustua muihin tanssijoihin kautta suomen ja samalla tutustuvat kauniseen kotimaahamme.
    Tanssijoiden pukeutuminen on muuttunut vapaammaksi. Ennen tanssimaan lähdettiin puku+solmio –tyylisesti, nyt pukeutuminen on vapaata ja rentoa ja ihmisillä on erikseen tanssiharrastusta varten hankittuja asuja ja kenkiä.
    Ennen tansseissa oli vain miesten haku, nykyisin myös naiset hakevat.
    > uusi piirre on, että miehen haun aikana osa naisista katsoo oikeutetuksi hakea. Tosinpäin se ei olekkaan suotavaa 😦
    Huvi-ilmoittelu ja markkinointi on monipuolistunut netin ja sosiaalisen median myötä.
    > paljon tanssivat seuraavat ”vain” sos.mediaa. Joillakin on jopa muu ilmoittelu käynyt tarpeettomaksi.
    Tanssiorkesterien varaukset täytyy nykyään tehdä hyvissä ajoin, sopimukset tehdään 1,5-2 vuotta ennen varsinaista keikkaa
    > harmittaa se, että mennään valtavirran mukana ja hautaan ihan mahdottomuuksia. On paljon hyviä löytöjä vaatimattomissakin orkestereissa.
    Orkesterien soittoajat ovat lyhentyneet, mutta palkkiot ovat nousseet
    > kova kysyntä nostaa hintoja, näinhän se menee.
    Tanssipaikoilla oheispalvelut ovat lisääntyneet ja monipuolistuneet: pubit, kahviot, grillit jne.
    > 4-5 tunnin illassa on toki palveluille tarvetta.
    Henkilökunta on lähes kokonaan koulutettua. Paikalta täytyy löytyä järjestyksenvalvontaan, anniskeluun, ensiapuun, paloturvallisuuteen ja asiakaspalveluun perehtyneet henkilöt
    > tässä on aika huvittavaa se, että ravintoloissa on vaatimukset paljon vähäisemmät, vaikka heillä on anniskelua. Tähän pitäisi saada muutosta. Olen ollut järjestäjän puolella ja jopa paikallinen poliisi lievensi vaateita omalla vastuulla, kun ei ollut mitään häiriöitä tapahtunut moneen vuoteen.
    Tanssipaikan kokonaisvaltainen pyörittäminen on nykyään ympärivuotista ja vaatii lavaisännnältä ammattimaista otetta.
    > taitaa olla kaikilla yrittäjäillä kohonneet laatuvaatimukset, niin tässäkin.

    LASSE PAASIKKO
    Ainutlaatuinen suomalainen paritanssikulttuuri

    Ihmiset kokoontuvat lavalle tapaamaan toisiaan, tanssijärjestäjä ja esiintyjä luovat puitteet tälle tapaamiselle. Jokaisessa tanssi-illassa on mukana eri intressiryhmien edustajia: tanssijat, kuuntelijat (fanit), tunnelmassa muuten mukana olevat.
    Tanssilavoilla parinmuodostus on ollut yksi tärkeä kantava voima ja VÄLTTÄVÄ tanssitaito on mahdollistanut etiketin mukaisen mahdollisuuden seurustella ja koskettaa vastakkaista sukupuolta. Tämä on toiminut sekä ravintola- että lavamiljöössä.
    > nykypäivän tanssinharrastajien keskuudessa parimuodostus alkaa olla harvinaista. On paljon muita juttuja joissa parinmuodostus syntyy.

    Muutos

    Lisääntyneet vapaa-ajanviettomahdollisuudet ovat vähentäneet tanssi-iltamien suosiota.
    > Vapaa-ajan valintamahdollisuudet riippuvat monista syistä, tanssiin houkuttaminen saisi ylestyä.
    Ravintolakulttuuri on muuttunut. Tanssiravintolat ovat kadonneet ja tilalle on tullut pubeja ja muita seurustelupaikkoja. Pienet tanssilavat ovat lopettaneet tai vähentäneet toimintansa ja vastaavasti suuremmat huvikeskukset (anniskeluoikeudet) ovat lisääntyneet.
    Tanssi-iltojen järjestäjätaho on ammattimaistunut ja kentällä on isojakin konserneja.
    Tanssin koulutuksen ja kurssitoiminnan myötä tanssikäyttäytyminen on muuttunut käytöstapoihin kuuluvasta osa-alueesta lähes urheilusuoritukseen verrattavaksi harrastukseksi. Tanssitaidon ja osaamisen korostaminen on valitettavan monella noussut pääasiaksi. Tanssikurssitoiminta valtaa alaa myös sosiaalisen kanssakäymisen roolissa ja korvaa osittain huvitilaisuuksissa (lavatanssit) käymistä. Lavoilla on havaittavissa vastakkainasettelua: tanssinharrastajat > ei pidä asettautua millekkään taholle. Kaikilla on paikkansa ja tanssi on liikuntaa ….. ja seurustelua. Kateus tieten on vastaan tanssitaidon 😦
    MATTI MUSTAJÄRVI
    Matti palasi puheenvuoronsa lopuksi vielä illan teemaan: Tanssitaanko huomennakin? Hänen mukaansa tanssitaan! Meidän on hyväksyttävä se, että jokaisessa ryhmässä on olemassa ihmisiä, jotka eri tavoin aiheuttavat asiaan hankaluuksia, esim. toimimalla lavoilla vasten yhteisiä sääntöjä —emme saa antaa tämän olla esteenä lajin kehittymiselle. Suurella yleisöllä on kuitenkin tällä hetkellä erittäin hyvät mahdollisuudet tarttua harrastukseen ,tarjonta on erittäin monipuolista ja jokaiselle löytyy taatusti sopiva tapa tanssia.
    > SUSEL ei ole sitä, miksi jäsenseurat sen odottavat olevan.
    Heidän taholta olisi organisoitava mm. Suomen työväen sivistystiiton ja Maseudun sivistysliiton ja mahdollisesti muunkin tahon avustusmäärärahoja seuroille.
    Heidän on oltava jäsen myös Urheilun oikeusturvalautakunnassa! http://www.oikeusturvalautakunta.fi/. Ei voi kuvitella, että seurtanssitoiminnassa oltaisiin jotenkin lainkuuliaisempia!
    SUSEL-sanoo sivuillaan olevansa yteistyössä tuohon tahoon, mutta ei ole jäsen, joten todellisuudessa yhtestyötä ei ole.
    Aikoinaan SUSEL-toimijan (Käyhkä) kanssa yhteistyönä saimme aikaiseksi: http://www.susel.fi/pdf/seurapaketti.pdf , jossa on jotain siitä miten toimitaan.
    Jos lähdet oikeusteitse hakemaan oikeutta, niin se maksaa rapiat 7000 ja kun se langetaan seuran maksettavaksi, niin seura panee pillit pussiin ja oikeutta hakeva joutuu itse maksamaan kaikki kulut!

  2. PETRI HOPPU
    Olisi mielenkiintoista selvittää nilkkuhumpan, koko humpan kirjo ja kehittää uutta tähän päivään. Esimerkiksi on nyt muotia tanssi humppaa buggina joka on vähän kaukaa haettua.
    Jos tanssimme nilkkuhumppa (swingfox) niin siitä voi kehittää nykypäivään soveltuvaa kädenalitanssia nilkkuhumpan rytmityksellä. Sillehän voisi keksi uuden ja vetävän nimen, olkoon se vaaikka tuo lainattu swingfox :). Jos tanssitaan swingpolkkaa, niin swinghumppa ei olisi kaukana siitä. Humpan olomuodot, kuvio ja kävelyhumppa paikalla pyörien, kädenalituksineen jne on lähes sama kuin humppaa tanssittaisiin buggina. Olen vahvasti sitä mieltä, että humppaa ei saa jättää historiaan, vaan sen tulee uudistua nykypäivään!

    On paljon muutakin, mutta se vaatisi oman puheenvuoron ja se ei ehkä ole oikein tässä kommentointifoorumissa?
    Olen avannut ja ylläpidän mm. https://www.facebook.com/groups/357892750901443/ joka on rajattu, samoin kuin https://www.facebook.com/groups/289520431065945/. Jäseniä on ekaryhmässä n. 2000 ja tokaryhmässä n. 1000. Ryhmät ovat saaneet paljon nuoria jäseneksi ja he ovat tätä kautta tutustuneet suomalaiseen tanssiin 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s