Tanssitaanhan huomennakin —monimuotoinen paritanssikulttuuri

Tanssitaanhan huomennakin –seminaari Tampereella 18.3.2016

Järjestyksessä toinen Tanssitaanhan huomennakin –seminaari järjestettiin Oulun ammattikorkeakoulun toimesta Tampereella perjantaina 18.3. Yhteistyökumppaniksi saatiin toistamiseen Pispalan Sottiisi ry ja seminaari pidettiinkin seuratanssikentän kannalta ”ei kenenkään maalla” Stenvall-salissa. Iltaa emännöivät koulutuksen lehtori Anni Heikkinen ja paritanssin ammatillisessa koulutuksessa 25 työskennellyt Liisa Kontturi-Paasikko.

Illan teemaksi oltiin valittu Tanssitaanhan huomennakin —monimuotoinen paritanssi ja alustajiksi oli kutsuttu neljän eri tanssilajiperheen asiantuntijoita. Mukana tilaisuudessa oli parisenkymmentä osallistujaa, jotka saivat kuulla neljän upean alustajan näkemyksiä oman tanssigenrensä tilanteesta ja tulevaisuudesta. Jokainen alustaja osoitti puheessaan olevansa oman erityisalansa asiantuntija ja jokainen veti kuulijan mukaan oman tanssilajinsa maailmaan oman innostuksensa kautta. Alustukset toimivat myös erinomaisina tiiviinä tanssitiedon paketteina ko. lajiperheestä ja osoittivat, että vaikkakin lajien toimintatavoissa on paljon yhteistä, niistä jokaisesta löytyy myös omat tärkeät erityispiirteensä.

Jokaisen alustuksen jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus lyhyeen keskusteluun ja illan lopuksi aikaa oli pidempään asioiden pohtimiseen. Loppukeskustelun aikana tehtiin monenlaisia huomioita, jotka jäivät elämään kuulijoiden mieliin.

• Jokainen illan aikana käsitellyistä lajiperheistä voi tällä hetkellä hyvin. Toki kaikissa on omat haasteensa, mutta jokaisella on selkeästi oma harrastajakuntansa. Keskustelussa oltiin vahvasti sitä mieltä, että yhteistyö eri lajiperheiden välillä on tärkeää. Se, että eri lajien edustajat tutustuvat toistensa lajeihin ja siihen liittyvään kulttuuriin auttaa koko tanssin kenttää.

• Lavatanssikulttuuri pyrkii ottamaan mukaan kaikki lajit. Lajit siirtyvät lavoille ensisijaisesti tanssijoiden kautta ja ne muuttavat muotoaan matkalla, jolloin osa lajin erityispiirteistä voi muuttua merkittävästi tai kenties kadota kokonaan. Jos suomalaiselle tanssilavalle halutaan mukaan uusia lajiperheitä, toivottaisiin seuratanssikursseille myös mukaan näitä lajeja asiantuntijoiden opettamina. Kun opettajalla on riittävän laaja ymmärrys lajista, hän pystyy poimimaan sen ydinasiat mukaan yksittäisellekin tutustumistunnille ja näin kenties sytyttämään kipinän laajemman osaamisen hankkimiseen. Tällä tavalla lajin omat asiantuntijat pääsevät myös vaikuttamaan siihen, missä muodossa laji kenties siirtyy suomalaiselle tanssilavalle.

• Esimerkkien merkitys nähdään myös suurena. Korkeatasoisen opetuksen lisäksi paritanssin monimuotoisuuden säilymisen kannalta on tärkeää, että on olemassa osaavia tanssijoita. Alustuksissa tuli esille seminaarin asiantuntijoiden tanssijan alkutaival ja se, että esikuvalla oli iso vaikutus siihen että harrastus alkoi. ”Tuota minä haluan oppia, noin minä haluan osata tanssia” –ajatus on varmasti usean tanssista kiinnostuneen ihmisen mielessä kun hän katsoo taitavaa tanssiparia joko sosiaalisessa tanssitilanteessa tai kilpailu- /esiintymistilanteessa. Se, että kentällä on korkealaatuisia tanssijoita, on luonnollisesti seurausta siitä, että kentällä on korkealaatuista opetusta.

• Tanssipaikkojen säilymisen kannalta olisi tärkeää, että illanvietto-aspekti saataisiin vahvemmin mukaan. Jos tanssi-illan onnistumisen kriteerinä on se, kuinka monta peliä on saanut tanssia, ollaan aika kaukana siitä ajatuksesta, että paikalle ollaan tultu seurustelemaan, kuuntelemaan musiikkia ja tanssimaan. Tanssiminen ja sen suorittaminen saa helposti liian suuren painoarvon ja tämä ajaa pois myös Veikko Vaihtoaskel –miehet, jotka kenties haluaisivat viettää iltaa perinteisemmällä tavalla.

• Paritanssin monimuotoisuus ilmenee paitsi suomalaisen tanssilavan monimuotoisena lajikirjona myös monimuotoisuutena yksittäisen lajiperheen sisällä. Keskustelua käytiin siitä, tarvitseeko meidän loppujen lopuksi olla huolissamme paritanssin tulevaisuudesta. Ajat muuttuvat, entistä ei saada enää takaisin vaan fokus on kohdistettava siihen mitä meillä nyt on ja miten voimme kehittää sitä eteenpäin. Seminaarin alustusten ja keskustelun pohjalta voi päätellä, että paritanssilla menee hyvin ja että yhteistyön voimalla sen pariin saadaan yhä enemmän harrastajia. Iltaan valituista lajiperheistä suomalainen lavatanssi tulee todennäköisesti kokemaan suurimmat muutokset tanssipaikkojen vähenemisen myötä, mutta siinäkin on oma vankka harrastajakuntansa, jonka ansiosta tämäkin laji elää vielä pitkään rinnakkain muiden paritanssilajien kanssa.

 

TIIVISTELMÄT ALUSTAJIEN PUHEENVUOROISTA

RAKE SALO / West Coast Swing (myöhemmin tekstissä WCS)

Raken tanssillinen tausta on lavatansseissa, joita hän on oppinut ns. verenperintönä. Tämän lisäksi Rakella on jonkin verran kokemusta vakioista, lattareista ja rock´n´swinglajeista. Näissä lajeissa oli paljon hyvää ja sellaista, joka tuntuu edelleen toimivalta, mutta niiden arvomaailmassa oli myös asioita, joihin Rake kyseenalaistaa ja joihin hän on löytänyt vastakaikua omasta lajistaan. WCS oli laji, johon Rake jäi koukkuun saman tien lajia nähtyään. ”Noin haluan tanssia!” –ajatus vei tanssitunneille, leireille, tapahtumiin ja pitää kiinni lajissa edelleen.

• Lavatanssien hakukäytäntö, jossa on määritelty se kuka hakee ja mistä hakee, tanssista ei ole kohteliasta kieltäytyä, mies vie / nainen seuraa ja saman parin kanssa tanssitaan kaksi kappaletta.
  • WCS:ssä varsinaista hakusysteemiä ei ole, kuka tahansa voi pyytää ketä tahansa tanssimaan missä tahansa ja paria vaihdetaan jokaisen kappaleen jälkeen ja jolloin myös naisilla on mahdollisuus olla aktiivisia haun suhteen. Seuraaja pystyy tässä lajissa vaikuttamaan yhteisen tanssin kulkuun enemmän kuin muissa paritanssilajeissa. Lisäksi hakusysteemi suosii sitä, että kaikentasoiset harrastajat tanssivat keskenään. WCS-kulttuuri pyrkii olemaan vapaa säännöistä tanssietikettiin yms. liittyvien asioiden suhteen.

• Lavatansseissa soi suomalainen tanssimusiikki, vakioissa ja lattareissa perinteinen kansainvälinen tanssimusiikki, rock´n´swing puolella vanhaan swing- ja rock´n´roll –pohjaiseen musiikkiin —näistä mikään ei ole musiikkia, jota nuoriso itse kuuntelee vapaa-aikanaan
  • WCS:n musiikki on samoja biisejä, joita nuoriso kuuntelee vapaa-ajallaan, jolloin laji saa enemmän kontaktipintaa omaan elämään.

• Lavatansseissa lajien kirjo on valtava, joten tanssija joutuu käyttämään paljon aikaa monien erilaisten lajien opettelemiseen ja kynnys lähteä lavalla ylipäätään ja pidempäänkin tanssia harrastaneelle kynnys lähteä tanssimaan outoa lajia on suuri.
  • WCS:ssä treenataan tanssimaan yhtä lajia eri tavalla suhteessa erilaisiin biiseihin, jolloin tekniikka pääsee kehittymään paremmin sekä viejänä että seuraajana. Aloittelija ja pitkällä oleva harrastaja voivat helposti tanssia keskenään, koska tarvitsee hallita vain yhden lajin perusteet.

• Paritanssiin liittyvässä kilpailutoiminnassa harjoitellaan ja tanssitaan saman parin kanssa, jolloin sosiaalinen aspekti kilpailuissa jää vähäiseksi.
  • WCS:n kilpailusysteemissä yksittäinen tanssija etenee itsenäisesti kisauralla, ja kilpailuparit arvotaan, jolloin omaa tanssia joutuu koko ajan sopeuttamaan uuden ihmisen kanssa sopivaksi ja samalla saa sosiaalista kosketusta vieraisiinkin ihmisiin. Koska omaa paria ei tarvita, kynnys kilpailu-uran aloittamiseen on pieni.

Oman lajinsa kehittymisen kannalta Rake näkee tärkeänä uusien alkeisihmisiin keskittymisen ja kisasysteemin kehittämisen.

Rake pohti myös laajemman sosiaalisen paritanssikulttuurin (lavatanssi) tilaa ja totesi, että yhtenä esteenä sen kehittymiselle on se, että lavatanssin puitteissa yritetään tarjolla kaikille kaikkea, jolloin ihmisillä tulee helposti ”tanssiähky”. Tilanne oli helpompi ennen, kun lavoilla oli vain rajattu määrä tanssilajeja. Toisena haasteena Rake näkee kentällä amatööriys- / ammattilaisuusasetelman, jossa on havaittavissa kuppikuntaisuutta mm. sen suhteen, voivatko harrastajaohjaajat käydä tanssinopettajien tunneilla ja kursseilla.

Rake totesi, että WCS on saanut paljon muilta tanssiperheiltä ja myös toisin päin. Laji tulee todennäköisesti siirtymään jossain määrin myös tanssilavoille, todennäköisesti jollakin tavalla mukautettuna versiona. Rakella itsellään ei ole tähän suurta intohimoa WCS:n liittämistä suomalaiseen lavatanssikirjoon, koska hän ei näe sen auttavan kummankaan lajiperheen kehittymisessä.

Loppusanoina Rake totesi että suomalaisessa paritanssikulttuurissa on tärkeää, että lajien moninaisuus säilyy, jotta tanssin parissa pysyy harrastajia. Tämä eli yhteistyö eri tahojen on äärimmäisen tärkeää

 

PASI LAUREN / ARGENTIINALAINEN TANGO (myöhemmin tekstissä tango)

Pasin tanssiura on niinikään alkanut nuorena urheilijamiehenä seuratanssin alkeiskurssilta ja edennyt sieltä pitkän ”maailman hauskimman ” ja vilpittömän kritiikittömän tanssimisen jälkeen argentiinalaiseen tangoon ja sen kautta paritanssin syvemmän olemuksen tutkimiseen. Herääminen tangoon syntyi vuonna 2000 lajin visuaalisuudesta, siitä tunteesta minkä taitavan tanssijan askeleen ottaminen Pasissa synnytti.

Puhuttaessa argentiinalaisesta tangosta moni ajattelee, että kyseessä on yksi laji, mutta itse asiassa tango pitää sisällään lukemattoman määrän erilaisia tangoja. Tangon historia on pitkä —musiikki ja sosiaalinen ympäristö vaikuttavat tanssin tyyliin ja tapaan. Näiden elementtien kehittyessä myös tanssin tyyli kehittyy ja tämä tuo pidemmällä olevalle harrastajalle aina uudenlaisia tapoja tanssia tangoa. Lisäksi tangoperheeseen lasketaan kuuluvaksi myös tangovalssi ja milonga.

Tango pääsi lähes kuolemaan sekä tanssina että musiikkina 1965 maan poliittisen myllerryksen vuoksi ja syntyi uudestaan 1980-luvulla. Tangoa ryhtyivät opettamaan koulutetut tanssijat, joiden myötä tangoon tuli uudenlaisia mausteita ja sitä tanssittiin myös muihin musiikkeihin. Tango voi siis olla lähes mitä vain —se voi olla tyylillisesti myös hyvin lähellä suomalaista tangoa.

Pasi pohti puheenvuorossaan myös suomalaisen paritanssikulttuurin (lavatanssit) tilaa ja totesi, että se voi hyvin ja on palaamassa ns. normaalien harrastusten pariin. Tanssikoulut ja –seurat sekä laadukas opetus ovat kaiken kehittyvän paritanssikulttuurin ehdoton edellytys. Korkealaatuinen opetus takaa sen, että oppiminen on innostavaa ja mukavaa. Oulun ammattikorkeakoulun kaltainen paritanssin opettajien ammatillinen koulutuksen jatkuminen on oleellista laadukkaan opetuksen kehittämiseksi.

Pasi jakoi puheenvuorossaan paritanssin kuluttujat kolmeen ryhmään:

• tanssitunneilla kävijät
• tanssitilaisuuksissa kävijät
• nousujohteisesti sekä tanssitunneilla että –tilaisuuksissa kävijät

Kansainvälisten lajien osalta Pasi totesi, että kosketus oman skenen huippuopettajiin ja –tanssijoihin on ensiarvoisen tärkeää. Esikuvat ovat tanssijoille tärkeitä ja niitä on mahdollisuus seurata kansainvälisillä leireillä ja kursseilla. ”Noin minäkin haluan joskus tanssia” toive auttaa konkretisoimaan omia tavoitteita.

Tangon aseman Pasi totesi olevan hyvä, tangon on arvostettu lähitanssilaji. Tangon pariin tulee mukaan ihmisiä, jotka saavat lajista jotain, mitä eivät saa muista paritanssilajeista.

Lajissa on erityispiirteitä ovat monipuolisuus ja lajille tyypillinen epäsymmetrisyys, joka vaatii erittäin suurta läsnäoloa ja herkkyyttä. Tangoa harjoittelemalla voi saada herkkyyttä ja läsnäoloa myös muihin paritansseihin, jolloin niistä voi saada aivan uudenlaisia kokemuksia. Tämä on asia, jonka Pasi soisi siirtyvän tangosta muihin lajeihin.

Tangossa on olemassa paljon erilaisia käyttäytymissääntöjä, jotka kulkevat olennaisena osana mukana opetuksessa ja lajin kulttuuriin tutustutamisessa. Milonga on tangon tanssi-ilta, johon kuuluvat yhtä olennaisina osina ruokailu, juomat, seurustelu ja tanssiminen. Lähtökohtaisesti jokaisella on vapaus valita kenen kanssa haluaa tanssia ja hakeminen on hyvin hienovaraista —kenenkään ei tarvitse antaa rukkasia.

Raken puheenvuorosta Pasi nappasi yhden kopin —kisailuasian. Kilpaileminen ja niihin harjoitteleminen ovat nostaneet merkittävästi esim. suomalaisen seuratanssin tasoa, tämä on jotain mitä argentiinalaisen tangon piireissä voidaan kenties lähteä kehittelemään. Kilpailujen sudenkuoppa ovat säännöt, joiden puntaroiminen pitää tehdä tarkkaan ja rauhassa.

Loppuyhteenvetona Pasi totesi monipuolisuuden olevan ehdoton rikkaus. Mitä enemmän meillä on eläviä paritansseja sitä enemmän meillä on tanssijoita. Kaikenlainen nurkkakuntaisuus pitäisi saada ajettua pois tanssin kentältä.

Tangon osalta Pasi totesi tilanteen olevan myös hyvä. Harrastajien määrä on kasvanut tasaisesti ja Suomessa on sekä kansainvälisen tason opettajia että tanssijoita ja myös kansainvälisen tason tangomusiikkia. Nämä yhdessä takaavat sen, että Suomessa järjestettäviin tangotapahtumiin tulee osallistujia myös ulkomailta. Laji tulee aina olemaan”underground-laji”, mutta se on Pasin mukaan jokaisen tanssidinosauruksen hautausmaa J.

 

MATIAS LÖYTTYNIEMI / Salsa

Matias on toiminut salsa-kentällä reilun 10 vuoden ajan tanssijana, opettajana, DJ:nä ja tapahtumanjärjestäjänä. Tällä hetkellä hän opiskelee Helsingin yliopistossa musiikkitieteitä ja keskittyy opinnoissaan nimenomaan kuubalaiseen musiikkiin sekä sen suhteeseen identiteettiin ja tanssiin.

Salsa on musiikki- ja tanssilaji, jonka musiikilliset juuret ovat Kuubalaisessa tanssimusiikissa 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta. Salsa nimi syntyi 1970-luvulla New Yorkissa ja tarkoittaa kastiketta eli salsassa sekoittuvat erilaiset musiikilliset ja tanssilliset ainekset. Nimi keksittiin, kun tehtiin aiheeseen liittyvää dokumenttia ja musiikkityylille piti löytää sopiva termi —ihmiset ottivat nimen yleiseen käyttöön. Musiikki syntyi kuubalaisen musiikin pohjalta, mutta siihen tuli mukaan paljon muita vaikutteita ja useat maat ovat ”omineet” salsaa itselleen. Tämän jälkeen salsasta on tullut populaarikulttuuria sekä tanssin että musiikin saralla ympäri latinalaista amerikkaa. Salsamusiikilla on useassa maassa iso rooli identiteetin tasolla—”tämä on meidän omaa musiikkiamme! ”

Matiaksen mukaan monikulttuurisuuden seurausta on se, että salsaa on vaikea kuvailla tai määritellä lyhyesti, koska se pitää sisällään niin paljon erilaisia aineksia, lisäksi se elää ja muuttuu ajan hengessä koko ajan —se on musiikin tekemisen tapa, jolle ei voi laittaa yksiselitteistä leimaa. Salsalla on tietynlainen muoto, joka voi ilmetä monin eri tavoin, mutta salsa voi myös olla monen muunlaista.

Myös tanssimisessa on samantyyppinen ajatus. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tanssia salsaa vaan erilaisiin musiikkeihin tanssitaan salsaa eri tavalla. Sekä tanssijoiden että musiikin tekijöiden keskuudessa eri tyylit sekoittuvat jatkuvasti keskenään ja salsassa syntyykin koko ajan erilaisia fuusioita.

Salsa isona terminä pitää siis sisällään tosi paljon erilaista tanssia ja musiikkia. Lisäksi salsa voi ottaa vaikutteita niin Bachin fuugasta kuin nykypäivän hip hopista tai elektronisesta musiikista. Tanssilajeja on salsassa myös useita, esim. kuubalainen, LA style, NY style, kolumbialainen, puertoricolainen, mambo on 2 jne.

Salsa-tapahtumat ovat suosittuja lajin harrastajien joukossa. Tapahtumissa tanssija pääsee näkemään ja kokemaan seuraavia lajeja:

• salsaa eri muodoissa
• cha cha cha, son, rumba
  • cha cha chata soi muutama biisi illassa
  • son on hyvin lähellä salsaa, ero on veteenpiirretty viiva
  • rumballa ei ole mitään tekemistä kilpa- tai lavatanssirumban kanssa
• bachata, kizomba, zouk, semba
  • bachatan juuret on Dominikaanisessa tasavallassa
  • zouk, kizomba, semba ovat enemmän omia genrejään, mutta näitä musiikkeja soi myös salsabileissä

Salsa-skenen haasteina Matias näkee seuraavat asiat:

• Tanssityylejä ja –lajeja on paljon, jolloin ihmisten on vaikea pysyä mukana ja eri lajien välillä syntyy helposti skismaa. Matias on vahvasti sitä mieltä, että tästä pitäisi päästä eroon. Tapahtuman järjestäjien ei pitäisi edesauttaa muurien ja vastakkain asettumisen syntyä.

• Tapahtumia järjestämisen pohjalla on intohimo musiikkiin ja tanssiin, mutta niitä järjestetään myös liiketoimintana, jolloin mukaan tulevat yrittäjyyteen liittyvät vaateet eli tapahtumista pitäisi saada riittävästi tuottoa, jotta niiden jatkuvuus pystyttäisiin takaamaan. Salsabileet ovat useimmiten osa isompaa liiketoimintaa, esim. tanssikoulun pyörittämistä. Bileiden tarkoitus on tarjota lajin harrastajille sosiaalinen tapahtuma. Järjestäjän tausta suhteessa tanssiskenen vaatimuksiin ja näkemyksiin vaikuttaa siihen, minkälainen musiikki bileissä soi. Lajin laaja-alaisuuden vuoksi tapahtuman järjestäjä joutuu tekemään valintoja ja rajaamaan musiikillista tarjontaa, jotta tapahtuman sisältö kohdentuu oikealla tavalla järjestäjän kohderyhmälle.

• Sopivia paikkoja salsa-tapahtumille on vaikea löytää. Yleisimmin tapahtumia järjestetään tanssikoulujen tiloissa tai baareissa. Baarien liiketoiminta perustuu alkoholin myyntiin ja koska tanssivat ihmiset eivät käytä juurikaan alkoholia, baareja on vaikea saada yhteistyökumppaniksi.

Monimuotoisuus lajin sisällä on edellä mainituista haasteista huolimatta positiivinen asia. Kun tanssivan väestön määrä kasvaa, tanssikoulujen lukumäärä kasvaa ja tanssinopettajien määrä kasvaa niin lajin osaaminen ja arvostus laajenee ja koko skene kasvaa.

Kentällä on toimijoita, jotka haluavat yhdistää lajeja ja houkutella mukaan osallistujia mahdollisimman laajalta tanssinkentältä. DJ-valinnalla pyritään tiedottamaan ihmisille, minkä tyyppisestä tapahtumasta on kyse. Jokaisella DJ:llä on oma erityisalueensa, jonka lajin sisällä olevat ihmiset oppivat ajan saatossa tuntemaan ja löytävät itselleen sopivan tapahtuman. Tietty järjestäjä voi siis organisoida salsabileet viikottain vaihtuvalla teemalla eli eri viikkoina bileissä kenties tanssivat eri salsatyylien harrastajat. Tämä on se suuntaus, johon Matias toivoisi skenen menevän.

Tällä hetkellä Helsingissä on tällä hetkellä säännöllisesti järjestettyjä laaja-alaisia salsabileitä, joista Matias nosti esiin

• Johanna Sallisen ja Omar Bakrin järjestämät viikottaiset bileet
• Oopperatalon amfi-teatterissa Salsa Borealiksen kesäisin viikottain järjestettävä Oopperasalsa,
• Casinon Fennia-salissa järjestettävät tanssikoulujen ja -seurojen bileet
• Kesäisin järjestettävä Palladium Nights -tapahtuma

Alustuksena lopuksi Matias nosti esiin laadukkaan opetuksen merkityksen. Laaja-alaisessa skenessa opetuksen tulee olla sellaista, josta ihmiset saavat oikeanlaisen näkemyksen lajista. Opettajalla tulee olla laaja ymmärrys lajin sisällä olevista asioista, siitä miten asiat ovat syntyneet ja miten asiat ja ilmiöt liittyvät toisiinsa. Matiaksen mielestä tanssikoulujen tulisi ensisijaisesti tarjota pitkäkestoista opetusta, jolloin opetuksessa on tutustua laajemmin salsan kenttään. Nykyään niin suosittujen drop-in –tunteihin osallistumalla harrastaja voi saada lajista vääränlaisen kuvan ja kipinä lajiin voi jäädä syttymättä. Matias heittää vastuuta myös kursseille osallistujille: oppijalle on tärkeää olla mukana koko matka, jotta kokonaisuus saadaan ”puserrettua” kasaan. Jos on mukana esim. vain joka toisella tunnilla, asiasta ei pääse muodostumaan kokonaista kuvaa.

Summa summarum, salsa on erittäin laaja kirjo erilaisia asioita —tämä on salsan haaste, mutta myös sen etu.

 

JUHANI KUOSMANEN / Suomalainen seuratanssi 

Juhani ”Jussi” Kuosmanen on nähnyt ja kokenut paritanssin saralla paljon. Hän on alkujaan lavojen kasvatti, mutta hänellä on myös takanaan menestyksekäs ura vakio- ja lattaritanssijana. Jussi toimii lisäksi tanssikoulu yrittäjänä, tuottaa tanssinopetus DVD-sarjaa (Koko Suomi tanssii) ja on Latinos® -tavaramerkin kehittäjä ja omistaja. Jussi toimii aktiivisesti sekä Suomen Tanssinopettajain liitto Stol ry:n seuratanssijaoksessa ja on Suomen Tanssikoulujen liitto Tansli ry:n puheenjohtaja.

Jussi aloitti puheenvuoronsa toteamalla, että suomalainen paritanssikulttuuri on valtavan laaja. Hän laskee omassa opetusrepertuaarissaan olevan yli 30 tanssilajia. Tämä on haaste sekä tanssinopettajalle että ennen kaikkea tanssiharrastuksesta kiinnostuneelle ihmiselle.

Jussi veti kuulijat mukaan oman nuoruutensa tanssilavalle, joka oli ensisijaisesti ihmisten kohtaamiseen tähtäävä paikka, johon tultiin viettämään iltaa seurustellen ja tanssien. Silloin riitti, kun lavalla osasi tanssia valssia, tangoa, humppaa, foksia ja jenkkaa. Illan ”tanssikunkut” hallitsivat lisäksi polkan tanssimisen. Ikähaitari tanssilavoilla oli teini-ikäisistä ylöspäin ja useimmat tulivat paikalle tutustumaan uusiin ihmisiin, hakemaan kumppania ja seurustelemaan tuttujen kanssa. Tanssitaito ei sinällään kiinnostanut ketään, tanssiminen oli väline ja tekosyy lähikontaktiin pääsemiseen ja jonnekin lähtemiseen.

Nykyään monista tanssilavoista on tullut tanssipaikkoja, joihin tullaan ensisijaisesti tanssimaan. Tästä muutoksesta on seurannut positiivisena se, että ihmisten tanssitaito on kehittynyt valtavasti ja tanssilajien kirjo on kasvanut suureksi. Tämä on myös lisännyt tanssinopetuksen tarvetta ja sen lisääntyessä tanssinopettajien koulutustaso on kasvanut ja kentällä on tällä hetkellä erittäin paljon korkeatasoisia opettajia, joiden kautta lavoille siirtyy uusia tanssilajeja ja –tyylejä. Lavoille perinteisten lajien lisäksi vaikutteita ja tansseja myös muista paritanssiperheistä ja näiden mukana uudenlaista taitoa. Kaikki asiat vaikuttavat toisiinsa ja muutos on tuonut mukanaan paljon positiivisia asioita.

Tanssilavakulttuurin haasteena Jussi näkee sen, että lavojen ja ravintoloiden olemassa olon jatkuvuus ei näytä lupaavalta. Tanssijat eivät tuo paikkoihin rahaa, jolloin tanssitapahtumien järjestäminen vaikeutuu. Osittain tähän vaikuttavat myös muut yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset, esim. tanssiravintoloiden katoon on merkittävästi vaikuttanut kaupparatsujen ammattikunnan häviäminen. Musiikkibisnes tuo koko ajan uudenlaista musiikkia markkinoille ja perinteinen tanssimusiikki on menettänyt arvonsa, sitä ei soiteta kuin jollain yksittäisellä radiokanavalla. Illanviettopaikkojen määrä on lisääntynyt ja monipuolistunut huomattavasti suhteessa tanssilavojen kulta-aikoihin. Nuorisolla on siis valittavanaan valtava määrä tapoja viettää iltaa ja hakea seuraa, heillä ei ole tarvetta tehdä sitä tanssilavalla, varsinkaan jos siellä soi musiikki, joka kuuluu olennaisena osana heidän vanhempiensa tai kenties isovanhempiensa elämään.

Jussi esitti kolme eri skenaariota siitä, miten suomalaisten tanssipaikkojen tilanne tulee muuttumaan lähivuosina:

• Realistinen skenaario
  • Sama suunta jatkuu muutaman vuoden. Tanssiharrastajat kerääntyvät jäljelle jääviin tanssipaikkoihin, jolloin kaikki tansseissa olijat osaavat tanssia. Vaihtoaskel-Harrit kuolevat sukupuuttoon, koska he eivät halua jäädä jalkoihin tai heitä suututtaa katsoa parempia tanssijoita. Kannattavuusnäkökulma on heikko.
• Kauhuskenaario
  • Jäljelle jää kaksi tanssia ja tanssilajien valtava kirjo häviää. Tämän välttämiseksi kaikkien olisi hyvä muistaa, että yhtä lajia ei kannata suosia muiden lajien kustannuksella. Jos haluamme säilyttää tanssilajien moninaisuuden, meidän on pidettävä siitä huolta yhdessä
• Optimistinen skenaario:
  • Tanssijärjestäjät lähtevät luomaan tanssipaikoista uudestaan paikkoja, joihin eri ikäryhmät tulevat viettämään iltaa ja tanssimaan illanvieton ohessa. Tämä tarkoittaa sitä, että lavoille pitäisi tuoda ikäryhmien omia idoleja ja saada ihmiset tulemaan paikalle ensin kuuntelemaan suosittuja artisteja.

Jussin puheenvuoron tärkein sanoma oli se, että hänen mielestään tanssipaikat pitäisi keinolla millä hyvänsä saada muuttumaan takaisin illanviettopaikoiksi, joissa voi tanssia,seurustella ja tavata ihmisiä ja joissa pääpaino on siinä, että pidetään yhdessä hauskaa monella eri tavalla.

Illan emännät, Lissu ja Anni olivat valitettavasti niin uppoutuneet kuulemaan mielenkiintoisia alustuksia, ettei kumpikaan muistanut ottaa illan aikana yhtään valokuvaa. Lupaamme olla asian suhteen tiitterämpiä ensi vuonna!

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisement

Paritanssin laji- ja liikeanalyysi, osa 2

TUTKIMUSPROJEKTINI

Olen työssäni kiinnostunut paritanssin opettamisesta ja sen kehittämisestä. Edellisestä aiheeseen liittyvästä julkaisusta on vierähtänyt aikaa, asiat ovat vaatineet pohtimista ja testaamista. Paritanssia voi kehittää useista näkökulmista. Oma kehittämisprojektini sai lähtösykäyksen Teatterikorkeakoulun maisteriopintojen aikana Eeva Anttilan somatiikan kurssilla. Sen jälkeen olen pyrkinyt perehtymään kaikkeen mikä edes vähäänkään voisi liittyä tanssiin ja yllättävän moni asia liittyy.

Tutkimusmatkani on ollut kuin mikä tahansa matka. Ei voi tietää mitä on kulman takana, mitä löytää tai mihin päätyy. Jollain tavalla se asia mihin olen päätynyt, paljasti itsensä minulle. Nimesin sen paritanssin laji- ja liikeanalyysiksi. Nimen valintaan on vaikuttanut myös se, että kaikista olennaisimmista taitoon liittyvistä asioista ei paritanssin saralla juurikaan kirjoiteta. Näitä asioita kuulee ja oppii kokeneilta ja koulutetuilta tanssinopettajilta. Taitoon liittyvien ilmiöiden kielellisen kuvauksen moninaisuus on rikkaus mutta samalla se voi olla hämmentävää varsinkin aloittavalle tanssijalle.

Kai Lehikoinen kirjoittaa kirjassaan ”Tanssi sanoiksi – Tanssianalyysin perusteita” tanssintutkimuksen poikkitieteellisestä luonteesta. Tanssilla ei ole suoranaisesti omaa tiedettä vaan näkisin, että tutkimuksessa tulisi tukeutua rinnakkaistieteisiin. Lehikoinen kirjoittaa myös tanssin tutkimukseen liittyvästä kielellisestä ongelmasta. Kieli on tärkeä työväline mutta tutkimus palautuu aina kieleen ja kulttuuriin, kieli vaikuttaa voimakkaasti siihen, miten ymmärrämme tanssiin liittyviä ilmiöitä. Tanssi on enemmän mitä voimme sanoilla ilmaista.

Tanssin liikkeelliseen tulkitsemiseen on useita menetelmiä, joista tunnetuin lienee Labanin menetelmä. Ruud Vermey on soveltanut Labanin menetelmiä kilpatanssin latinalaistansseihin kirjassaan ”Thinking, Sensing and Doing in Latin American Dancing”. Oma näkemykseni paritanssin laji- ja liikeanalyysistä on sekoitus kaikkea: Laban, Vermey, Bartenieff, Einstein, Newton, Ahonen jne. Tarkoitukseni on ollut tutkia laajasti tanssiin liittyviä ilmiöitä ja kieltä ja hyödyntää niitä omassa tutkimuksessani tarkoituksenmukaisella tavalla. Tässä tutkimuksessa en keskity fenomenologiseen tarkasteluun, mutta se vaikuttaa taustalla.

 

KÄSITEPERHEET

Tanssin opetuksen kieli on rikasta. Useat käsitteet voivat olla joko samaa tarkoittavia tai niissä on pieniä vivahde eroja. Olen jakanut ilmiöt käsiteperheisiin. Suurin osa tanssiin liittyvistä ilmiöistä voidaan yhdistää painoon, aikaan ja tilaan, eli universaaleihin vakioihin. Painon-, ajan- ja tilan- käsiteperheissä on siis ilmiöitä, joiden piirteissä on yhdistäviä tekijöitä.

Painon käsiteperheeseen kuuluvia käsitteitä ovat mm. paine, pressi, reaktiovoima, tukijalka, työjalka jne.

Ajan käsiteperheeseen kuuluvia käsitteitä ovat mm. rytmi, syke, ajoitus, dynamiikka jne.

Tilaa voidaan tarkastella oman, yhteisen tai yleisen tilan näkökulmasta. Tilaan liittyviä käsitteitä voivat olla mm. vastakkaisuus, vastaliike, oppositio, rotaatio, taivutus, kallistus, lateraali, crosslateraali, muoto, jne.

Käsiteperheen ajatus on luoda yhteyksiä samaa tarkoittavien käsitteiden välille, tuoda esiin käsitteiden välisiä vivahteita mutta luoda myös selviä eroja käsitteiden välillä. Osa käsitteistä ei ole niin selvärajaisia, että niiden voisi nähdä kuuluvan vain yhteen käsiteperheeseen. Esimerkiksi aikakäsite syke viittaa kehon (torson) painon liikkeeseen tilassa soitettavan musiikin dynamiikan mukaisesti.

 

PAINO

Painovoima vaikuttaa meihin kaiken aikaa. Yksikään liike ei tapahdu ilman jatkuvaa vuorovaikutusta painovoiman kanssa. Paritanssissa liike alkaa aina vuorovaikutuksessa painovoiman kanssa. Jos näin ei tapahdu, liikkeellä ei ole mitään mahdollisuutta onnistua hyvin.

Käytännössä kaikki liikkeet alkavat joko painon luovuttamisella maan vetovoimalle tai sen vastustamisella. Suljetun otteen tansseissa on nousuja ja laskuja jotka ruokkivat etenevää liikettä. Avoimen otteen tansseissa on bounce, jousto tms. joka pitää liikettä yllä. Rumba, jossa jalat pysyvät suorana, painon luovuttaminen on lantiossa. Riippuen lajin tekniikasta painon luovuttaminen, painovoiman vastustaminen, painon asettuminen tapahtuu aina ensimmäisenä. Samalla syntyy yhteys maahan ja omaan kehoon.

Nouseminen ja laskeminen ei tarkoita pelkästään jaloissa tapahtuvaa nousua, itse asiassa nousu tai lasku tapahtuu aina ensin vartalossa. Vartalonousu ilman jalkanousua kuvataan kilpatanssitekniikassa ns. NFR (No Foot Rise) – tekniikkana johon sisältyy kehon vertikaalista oppositiota eli venymistä. Tätä tekniikkaa tulisi käyttää laajemminkin seuratansseissa, sillä muuten keho ja liike jää hyvin passiiviseksi.

 

AIKA

Jalkojen rytmi on peruselementti tanssin opettamisessa. Se kertoo missä pitää olla ja milloin, mutta tanssi tapahtuu pääasiassa iskujen välissä. Alussa me kaikki yritämme osua jaloilla annetuille iskuille ja keho raahautuu perässä. Oikea tapa olisi kuljettaa kehoa (kehon painoa) tilassa ja ajassa niin, että jalat osuvat sen seurauksena itsestään oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. En tarkoita, että rytmin kautta opettaminen olisi huono asia, niin se kuuluukin mennä. Tämän vaiheen jälkeen opettaisin tanssia sykkeen kautta. Syke on painavimman osan liikettä tilassa ja ajassa tietyllä liikeradalla ja dynamiikalla. Valssissa keho tekee heiluriliikettä eli alakaaren kautta yläkaaren ja fuskussa suurin osa ajasta vietetään ylhäällä käyden iskujen välissä ”bouncaten” alhaalla. Ihmisen painavin osa eli keho (torso) määrää kevyempien osien toiminnan ja suunnan (raajat), siksi rytminen huomio tulee kohdistaa kehoon.

Tärkeä on myös sykkeeseen ja liikkeeseen liittyvä yhden tapahtumaketjun kokonaisuus jota kutsun sykliksi. Jokaisessa syklissä on työvaihe (painon luovutus tai vastustus) sekä vapautusvaihe (release). Tanssiminen ei ole jatkuvaa fyysistä tekemistä vaan oikeinajoitettu työ ja vapautus (work-release) kuljettavat tanssia vaivattomasti eteenpäin antaen sille luonnollisen, virtaavan ja vapautuneen ilmeen.

 

TILA

Oma tila on tärkein osa-alue paritanssin tilaelementeistä. Omassa tilassa tulee aktivoitua oppositiolla, kehon kevyellä vastakkaisuudella joka suuntaan keskustasta ulospäin (ulospäin suuntautuva energia). Pieni oman tilan laajennus kytkee kehonosat yhteen eli mahdollistaa liikkeen välittymisen kehossa. Samalla se huolehtii siitä, että kehon osat ovat tasapuolisesti asettuneet omaan paikkaansa (esim. jos hartioita ajattelee sivulle, niin silloin ei pitäisi olla ylimääräisiä jännityksiä rintalihaksissa), näin ollen kehoon ei synny vapaata liikkuvuutta haittaavia jännityksiä.

Yhteinen tila tulee olla tasapainossa kuten oma tila. Tanssiparit tasapainottavat toistensa tekemistä niin painon, ajan kuin tilankin osalta. Vuorovaikutus edellyttää oman tilan hallintaa.

Yleiseen tilaan liikutaan yleensä liikkumalla poispäin edellisestä positiosta tai täyttämällä lähtöpisteen ja päätepisteen välinen alue eli laajentamalla itsensä tilaan. Tilassa etenemisen yleinen virhe on keskeyttää kehonpainon eteneminen ennen kuin oma tila on käytetty loppuun. Jos tanssija malttaa tanssia oman tilan loppuun asti niin liikkeen lopussa kehon rakenne on järjestäytynyt siten, että se mahdollistaa liikkeiden luonnollisen tapahtumisen eikä tanssija tarvitse niin paljon lihasvoimaa liikkeiden suorittamiseen. Liikkeen tapahtumiselle luodaan suotuisat olosuhteet.

 

MIKÄ ONKAAN TEKNIIKKA?

Tanssi on kuin virtaava vesi jonka liikkeestä huolehditaan pumpuilla eli nousuilla ja laskuilla suhteessa painovoimaan. Nousut ja laskut hyödyntävät painovoimaa etenevän liikkeen tuottamisessa. Virtaavuus tanssissa on kehon ja sen osien paino ja muoto tilassa ja ajassa.

On selvää, että aloittava tanssija ei saa liikettä virtaamaan koska hän kohdistaa huomionsa askelmerkkeihin joiden suorittaminen on sidottu iskuihin. Taidon kehittyessä opetusta tulee kohdentaa kehon liikkeeseen.

Tanssitekniikassa kiinnitetään huomio tanssillisiin asioihin, joilla pyritään kehittämään taitoja. Lajitekniikka puolestaan määrittelee sen, miltä laji näyttää. Lajitekniikkaa ei pidä käyttää opetuksessa suoraan vaan lajitekniikan merkityksiä tulee tulkita oikein ja tieto tulee jäsentää opetettavalle taitotason mukaan. Lisäksi tulee huomioida, että jokainen mieli ja keho on erilainen. Oppiminen tapahtuu aina suhteessa omaan mieleen ja omaan kehoon. Tieto ei ole tekijälle absoluuttista vaan suhteellista.